Saimaan kanava

Saimaan kanavan historia

Saimaan kanavan historia

Suomen vesitiet ovat aina olleet luonnollisia kulku- ja kuljetusväyliä. Saimaan kanavan historia johtaa 1500- luvulle asti, ja sitä on aikojen saatossa rakennettu kolme kertaa. Saimaan kanavan valmistuminen yhdisti Suomen sisävesireitit rannikon väyliin ja mahdollisti ulkomaisen kauppamerenkulun ulottumisen aina Pohjois-Savoon saakka. Kanava on kokenut sotien aikaan kovia, mutta uudistamalla siitä on saatu yksi Suomen tärkeimmistä vesiyhteyksistä, jota nykypäivänä käyttää niin rahti- kuin matkustajaliikennekin, huviveneilijöitä unohtamatta.

Ajatus Saimaan kanavan rakentamisesta ulottuu jo 1500-luvulle asti, jolloin haluttiin parantaa vesitietä Saimaalta Viipuriin. Kanavaa suunniteltiin niin kaupallisista kuin sotilaallisistakin syistä. Saimaan kanavan tarkoitus oli poistaa esteitä Ruotsin valtakunnan ulkomaankaupalta ja avata väylä Suomesta Viipurin tervamarkkinoille. Ensimmäinen kanavointiyritys tehtiin nykyisen kanavan kohdalla Lauritsalassa. Yritys kuitenkin epäonnistui, koska reitti oli kallioinen, eikä kallion rikkomiseen ollut riittävästi aikaa eikä voimia. Seuraava yritys toteutettiin 1600-luvun alkupuolella. Kanavan rakennustyöt aloitettiin Lapveden ja Juustilan välillä vuonna 1607 ja töiden johtoon määrättiin amiraali Juusten. Juusten kuitenkin kuoli yllättäen vuonna 1608 ja rakennustyöt keskeytettiin. Jälkeenpäin kaivannon keskeytymistä on pidetty onnekkaana, koska jos suunnitelmat olisivat toteutuneet, Saimaan vesimassat olisivat päässeet valoilleen jolloin olisi syntynyt katastrofi, koska kanavassa ei olisi ollut sulkulaitteita.

Kanavan rakennussuunnitelmat olivat kauan jäässä, kunnes 1820-luvulta lähtien kiinnostus nopean vesiliikenneyhteyden saamiseksi Suomen ja Venäjän välillä tuli uudelleen esille. Sahateollisuus Saimaan ympäristössä oli merkittävää, mutta kuljetusongelmat hidastivat liiketoiminnan kasvua merkittävästi. Ensimmäisiä toteuttamiskelpoisia suunnitelmia kanavan rakentamiseksi tehtiin 1830-luvun alusta lähtien. Vuonna 1844 rakennussuunnitelmat olivat valmiina ja Nikolai l teki päätöksen kanavan rakentamisesta. Kanavan kaivuutyöt aloitettiin kesällä 1846 ja urakan laskettiin kestävän 15 vuotta, mutta tehokkaan rakentamisen ansiosta kanava avattiin jo vuonna 1856. Kanavan rakentaminen oli sen ajan huomattavin ja onnistunein rakennusprojekti, sillä kanava käynnisti Saimaan vesistön äärellä olevien laajojen alueiden kehittymisen. Saimaan kanavaan rakennettiin tuolloin kaikkiaan 28 sulkua, joiden avulla 76 metriä korkeammalla oleva Saimaa yhdistettiin mereen.

Kanavan avaamisen myötä Saimaan etelärannan ja Viipurin väliset puutavaran maakuljetukset loppuivat lastien siirtyessä vesikuljetukseen. Kanavan merkitys oli huomattava koko Itä-Suomen alueen kannalta: Saimaan sisävesi- alueen taloudellinen elämä alkoi merkittävästi kehittyä. Kanava mahdollisti myös ennen taloudellisesti kannattamattomien tuotteiden kuljettamisen ja paluurahdin käyttämisen. Suomesta kanavan kautta vietyjen tavaroiden arvo oli koko ajan suurempi kuin sisämaahan tuotujen tavaroiden arvo.

Kanava kuitenkin kävi pian pieneksi; liikenne ruuhkautui ja Suomen suuriruhtinaskunnan viranomaiset alkoivat 1880-luvulta lähtien suunnittelemaan kanavan korjaamista suuremmille aluksille sopivammaksi. Vuonna 1883 kanavaa päätettiin laajentaa, mutta valitettavasti ensimmäinen maailman sota katkaisi laajennustyöt ja suunnitelmat unohdettiin.

Vuonna 1927 kanavan uudistus jatkui. Vesiliikenteen jatkuva kasvu asetti kanavan suorituskyvyn äärirajoille, eikä vanha kanava ollut enää riittävä. Uudistuksella pyrittiin siihen, että kanava olisi tarpeeksi suuri 1 000 tonnin aluksille ja liikenteen ruuhkautumiselta vältyttäisiin. Uudistuksessa levennettiin pahimpia kapeikkoja, oikaistiin mutkia ja uudistettiin sulkuja teknisesti. Sulkuportit varustettiin sähkömekaanisilla koneistoilla, jolloin sulun toimintaa voitiin ohjata sulkutasolle rakennetusta käyttökeskuksesta. Suunnitelmaan kuului myös sulkujen lukumäärän vähentäminen 28:sta yhdeksään sulkuun. Uudistustyöt kuitenkin keskeytyivät talvisodan syttyessä 1939, jolloin vain vajaa puolet työstä oli tehty. Vuonna 1940 kanavassa ei ollut lainkaan liikennettä. Samana vuonna solmitussa välirauhassa Suomelle jäi vain kanavan yläosa. Puolet kanavasta jäi Neuvostoliiton puolelle, kun uusi valtakunnan raja katkaisi kanavan.Suomi yritti valloittaa häviämänsä alueet Jatkosodassa (1940-1944), ja voittikin alueensa takaisin, mutta hävisi ne uudelleen toisen maailmansodan rauhanneuvotteluissa. 

Kanavalle sodat olivat tuhoisia. Talvisodasta kanava selvisi melko vähin vaurioin, mutta jatkosota vahingoitti kanavan käyttökelvottomaksi, jolloin Itä-Suomen vanhat luonnolliset liikenneyhteydet katkesivat. Suomi pyrki aktiivisesti saamaan kanavayhteyden jälleen käyttöön ja heti sodan jälkeen aloitettiin neuvottelut asian ratkaisemiseksi. Ratkaisevat neuvottelut aloitettiin vuonna 1960 presidentti Urho Kekkosen virallisen valtiovierailun jälkeen. Kekkosen neuvottelut tuottivat tulosta, ja vuonna 1962 solmittiin 50 vuodeksi kanava-alueen vuokrasopimus Neuvostoliiton ja Suomen välillä. Tämän jälkeen vuokra-sopimus on jatkettu seuraavaksi 50 –vuodeksi vuonna 2012.

Kanavan uudelleen rakentaminen alkoi vuonna 1963. Uudelleenrakentamisen alkuperäisenä tarkoituksena oli viedä loppuun toinen rakentaminen, mutta laivakokoa oli suurennettava, jolloin jouduttiin kolmanteen Saimaan kanavan rakennusvaiheeseen. Työt kestivät viisi vuotta, ja uusittu kanava vihittiin käyttöön elokuussa 1968. Kanavaan rakennettiin kahdeksan sulkua, ja Suomen puolelle valmistuivat Mustolan, Mälkiän ja Soskuan sulut. Venäjän puolella olivat Pällin, Ilistojen, Tsvetotsnojen, Iskrovkan ja Brusnitshnojen sulut. Toukokuun lopussa 1968 koeajoon vuokrattu rahtilaiva Bore IX kulki ensimmäisenä laivana kanavan läpi Saimaalle suuren yleisöjoukon seuratessa rannoilta. Samat sulut palvelevat asiakkaitaan myös tänä päivänä.

Kanavaan on vuosien varrella tehty parannustöitä, ja nykyään sulutus tapahtuu etänä kanavan varrella sijaitsevasta valvontakeskuksesta. Nykyään laivojen maksimimitat Saimaalla ovat 12,6 m (leveys), 82,5 m (pituus), 24,5 m (korkeus) sekä 4,35 m (syväys). Saimaalle suunniteltu laivakoko on nimeltään Saimax. Kuitenkin, nykyään kyseinen laivakoko on liian pieni palvelemaan asiakkaita kannattavasti ja Saimaan kanavan sulkuja onkin suunniteltu pidennettäväksi 11 m, joka mahdollistaisi isommat laivakoot ja toisi kapasiteettietua varustamoille ja asiakkaille.